joka ilo silmissään puhui sisällään olevasta leikistä, valosta.
Tapasinpa lähimmäisiänsä murhan, itsemurhan kautta menettäneen naisen,
joka ihmisten mielestä on tuomittu kärsimykseen, ikuiseen suruun.
Vaan nainenpa kertoi ilosta, olemassaolon suuresta riemusta.
Valo menneen läpi,
pudonneet lehdet, marrastuneet kasvut.
Kaiken yllä käsittämätön.
Usva.
Mahdollisuuksien hämärä.
Sisällään lupaus olevasta. Ikuisuudesta.
Iäisyyden hipaistua
turhuutta kaikki omistamisen taistelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti