pikkukivistä, kokkareista
helliä kohtia osumista,
ruhjeilla "nuhteettoman" sanoista.
Sisältäni rauhaa kaipaan,
välillä kuulenkin satakielen,
näen taivaan.
Armoon heittäydyn,
tukeudun Luojaan,
ota minut Sylisi suojaan.
***********
Vaikeaa ja kipeää on ihmisen tie,
kateus, viha, suru, ilon vie,
käy liukkaaksi niistä polku
on ontuvaa ihmisen kulku.
Unikuvina näkee maiseman.
Herää, avaa silmäsi
myrkkykeitos sisälläsi
raiskaa, syövyttää elämäsi.
Elämä lahjana on saatu,
sitä uteliaana kulje.
Äläkä silmiäsi miltään sulje,
totuutta hae ja mitä sait se pois anna.
Ei painolastia jalat pitkälle kanna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti