sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Aika aikaansa

Aika ja ajan käsite on kiehtonut minua niin pienestä kuin olen asioita pystynyt pohtimaan. Alta kouluiän ymmärsin ajan rajallisuuden huomatessani muutoksen itsessäni ja läheisissäni. Silloin kysyin peilikuvaltani kuka ja miksi olen. Tuli huikea avaruudellinen olo, ja kuolemanpelko.
Sitä pelkoa kannoin pitkälle aikuisikään asti.  
Mutta aika kokemuksenani muutti muotoaan. Se oli spiraali tai kaareva, hyppelehtivä, muttei millään muotoa jana.Luin madonreiistä ja kvanttihypyistä, joka vahvisti pääni uskoa ajan olevaisuudesta. Vuosien saatossa Elämä tarjosi lisää kokemusta, joka muutti ajan tajuamista: opin, ettei ole olemassa kuin tämä hetki. Ja siinä kaikki. Mennyt ja tulevaisuus.


KAUANKO ON KAUAN
Kauanko on kauan
kun hetkessä näyttäytyy ikuisuus
ja vuodet menevät kuin huomaamatta,
mikä on ihmiselle pitkä aika?

Kauanko on kauan
kun sydän itkee,
mieli on murhetta täysi,
yksinäinen hakee ymmärtäjää?

Kauanko on kauan
kun rakkaus määrittää sen,
hetken pituuden tai iäisyyden?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti